TUHATPÄIN NAISIA MESSUHALLIN HUUMASSA
Perjantaina heti vai sunnuntaina viimeiseksi? Tuskin kannattaa lauantaina mennä, väkeä on liikaa. Nämä ovat ensimmäiset almanakalliset ajatukset, kun Tampereen käsityömessut lähestyvät. Päädyttiinpä mihin vaihtoehtoon tahansa, hallin reuna on täynnä busseja ja parkkipaikan saa lentokentän mitan takaa. Ulkopaikkakuntalaiset eivät ehkä tiedäkään, että alueen laakeus johtuu siitä, että paikalla oli ennen Härmälän lentokenttä ja lähellä Valmetin lentokonetehdas. Oi niitä aikoja, kun Suomessa tehtiin vaikka mitä!
Globaali markkinatalous on halvimmalla tuottamisen liturgialla siirtänyt tuotannot sinne, missä pääoman tuotto on suurin. Suomesta on leivottu tietotekniikan, jokin aika sitten vielä elektroniikkateollisuuden, sittemmin vain suunnittelun, osaajamaata: hihg tec, tietotekniset innovaatiot etenkin peliteollisuudessa, biotekniikkaan kehittely, robotit,… Omasta moderniudestaan silminnähden nauttiva lahjakas nuori pääministereimme valittaa kurjaa kohtaloaan koulun käsityönopetuksessa ja haikailee kouluun koodauksen opettamista. Nuoriso takertuu puhelimeensa yhä tiukemmin ja kodeissa tv:n äärellä kaikilla on lisämausteena tylsien kohtauksien ajaksi lisälaite.
Bitit serveeraavat luoksemme maailmankaikkeuden. Mikä tahansa kysymys päässämme herää, Google auttaa kanssa-ajattelijoiden ajatusvirran varrelle. Googlen kaverille voi aina kilauttaa, vaikkei omalle kaverille kehtaakaan – sillä on varmaan jotain tekemistä juuri… Elämämme on kaventumassa katseluksi, lukemiseksi, klikkaamiseksi. Neliraajahalvaantuneita ei käy enää niin kovin sääliksi, he pääsevät onneksi maailman lähteille, tiedon ja elämän virtaan. Moni nörtti, joka joutuu nousemaan ja käymään koulua, saattaisi pitää paratiisina tilannetta; että sais vaan löhötä ja pelata. Nuoriso ei tiedä mitä heillä on, halvauspotilas tietää.
Palataan Urheilu- ja liikuntamessuhallin, tms, parkkipaikalle. Veikkaan että 99 % kulkijoista muuten piti edellisestä nimestä Pirkkahalli ennemmän. Naiset kävelevät vetävien askelin ovelle. Vielä lipputarkastuksen läpi ja ihmisiä kuhiseva, ääretön mahdollisuuksien universumi aukeaa. Kojut notkuvat kuituja, lankoja, kankaita ja työvälineitä ja tarvikkeita sekä käsitöitä, kirjoja. Näin asian määrittelee teknikko. Kädentaitaja määrittelee asian toisin. Kojujen aarteeksi asettuu liukuvärjätty suomalaisen lampaan villa, enkelinhiuksinen silkkikuitu, kiiltävä, notkea, ohut meri-novillalanka, pyhyyden kehää hohtava mohairlanka, polttavan punainen, käsinkehrätty silkkilanka, kotimaassa neulottu retrokuvioinen trikoo, rehti hehkuvaksi värjätty pellavakangas, sormia hivelevä puinen pyöröpuikko, nokkela nyöritysvempele, suloinen nypyläsarja, kauan kaivattu väri lasivarastoon, helmien meri, ja vielä, ja vielä, ja vielä.
